Friday, December 20, 2013




Ihana kortti Liivialta. Sammaleet! Viimeisen koulupäivän letti.
Hyvä huomata: joulu tulee, vaikkei kamalasti siivoaisikaan.


A card from a friend. 
Oh, the moss!
 The last schoolday´s braid.

And it is very good to notice, that Christmas comes even without excessive cleaning.

Thursday, December 12, 2013







Lapsi askarteli joulukuusen. Minä neuloin huivin, jossa on pitsireunus. (Ei näytä ihan samalta kuin mallissa. Loppui lanka kesken, pitsi on lyhempi, ja pingotin neuleen ihan kamalan huonosti.)(Tykkään siitä silti) Ja on meneillään tuo marjapuuronpunainen neulomus, huivi sekin, josta on tulossa hämmentävän suuri.

Ulkona on sumuista. Päässä samoin. Talvihorros hiukan helitti tänään kun menimme lapsen kanssa rautakauppaan, ja lapsi innostui kaikista työkaluista, pulteista, linkkuveitsistä, otsalampuista ikihyviksi. Innostus on kaunis asia.

The youngest child made us a christmastree. It is so cute, i dont want any other. I guess her siblings have a different opinion.
I´m sort of hibernating. Knitting and hibernating.
So misty outside. I miss snow so bad.

Friday, November 22, 2013

"levitoi" / "levitating"


Loppusyksyn hitaus iskee. Olen kuin kohmeinen etana.

Puoliso totesi aamiaispöydässä, kun vieritin niskaansa aamujoogani salat: " Niin, ikävä kyllä mua ei kauheesti kiinnosta noi sun joogajutut, mutta on myönnettävä että on mielenkiintoista ajatella, että noiden häkellyttävien asentojen jälkeen, joihin itsesi väännät, seuraava looginen askel olisi levitointi."
Siitä oli sitten pakko ottaa ällistyttävä kuva.

My husband, at the breakfast table, after i´ve tod him all about my yogapractise that morning: " Well, to be honest, i´m not that interested in those yoga stories, but i have to admit, that it is yet quite interesting to think that after all those weird poses you put yourself in, the next logic step would be levitating."
So, I had to take an amazing picture of that.

Thursday, November 7, 2013

puuhaillen tyynnyttää mielensä / making things to calm the mind




Joogaharjoitukseni on nytkähtänyt kohtaan, jossa tehdään taaksetaivutuksia. Varsinkin yksi noista uusista asanoista vaatii voimaa ja rohkeutta, ja tuon työstäminen taas vaatii harjoituksen jälkeen jotain vastavoimaa: tyyntä ja hiljaista.
 Meillä ei kotona ymmärrettävästi aina ole sellaista, joten mihinkään meditatiiviseen auvoon en voi solahtaa. Kierrän ongelman neulomalla (oi nuo pienet tyynyttävät silmukat, oi!), ompelemalla, puuhailemalla pientä ja kunnianhimotonta tointa. Kuinka ilahduttavaa. Ja tyynnyttävää.

My asanapractise is taking it´s toll: i feel restless and sensitive after the new backbends. Especially laghu vajrasana is tricky that way. 
Since there is so much life around me at home, (Oh the eager trombonist, the little pianists composing and telling me " yes yes, this part is purely improvisation!") , i can´t really sit down and meditate or anything such blissfullness.
But i can knit. Thank you little knots keeping my mind still, oh heavens for all the little things my hands can do to shut down my mind! Knitting is the best. Carving is good too. Kids have no erasers anymore...

Tuesday, October 22, 2013

perus / basic




Ulkona on pakkasta. Neuloin lapselle pipon alpakanvillasta. Pehmeintä ikinä! Oi alpakat, kiitos!

Lapsi valitsi vaatteensa itse, koska äiti häipyy kukonlaulun aikaan joogasalille, ja jättää perheensä pukeutumaan sekä ryömimään kouluihinsa ja töihinsä itsenäisesti. Isoäidinneliöpaita on virkattu jämälangoista16 vuotta sitten isosiskolle, joka tuolloin oli pieni. Paita on värikäs on edelleen, sisko kasvanut vähän isommaksi.

Oh alpacas, thank you for the softest ever wool! It´s freezing outside, and the basic alpacawool hat is truly the best thing now. I finished the hat just before the winter came.
She chose a colourful outfit today, because her mom is busy doing yoga in the early hours of the day, and this leads to very unrestricted outfit choices among the youngest familymembers. I crocheted the shirt 16 years ago for her sister. The shirt is still colourful, and the sister has grown bigger.

Thursday, October 17, 2013



Todella pieni porkkanasato. Vaivihkaisesti haukattu sämpylä.
Mutta oh, näin kuinka tähti (satellitti kai oikeasti) vaihtoi paikkaa taivaalla, tähtikuvion puolelta toiselle. Se oli hyvin erikoista ja ihmeellistä. Ja ihanaa!

The smallest ever carrot crop. And a mystically bitten bread roll.
But oh, i saw a star ( must have been really a satellite) changing place in the sky! It blinked at me and moved to the other side of the constellation. Oh, so awesome, so wonderful!

Thursday, October 10, 2013






Sanoin ystävälle: " Ihan kun vaan siivois ja siivois ja siivois, ja laittais ruokaa, ja silti kaikki on sotkussa koko ajan ja kellään ei oo mitään syötävää...".  Ja sitten päätin etten siivoa ja siivoa ja siivoa ja lapsetkin alkoivat sopivasti oksentaa, niin ettei ruokaakaan juuri tarvitse laittaa tänään.

Ehkä se on nyt vaan tämä pimeydellinen vuodenaika. Ehkä ajatusten täytyy vähän kasaantua, kuin tavaroiden entiselle ruokapöydälle, ja sitten ne sieltä iloisina joskus kuorituvat lentelemään oikeille paikoilleen. Tavarat ja ajatukset.

Huomioita:
-Joskus tärkeä asia voi näyttää muille niin roskalta, että siihen pitää laittaa lappu. "TÄRKEÄ".
-Niittyleinikit säilyttävät keltaisuutensa kuivuneinakin.
-Kuivunut, aarteena säilytetty hyönteinen näyttää varsinkin roskalta, vaikka se olisi asetettu paperille malliksi, ja kyllä itkettää kun se on hävinnyt ja murskaantunut jne.
-Se, että on kaikki voimavaransa käytössä, ei tarkoita välttämättä sitä, että saisi aikaan paljon upeita juttuja. Jotain sellaista vapautta se tarkoittaa.
-Rahapuu ei kestä yhtäkään pakkasyötä ulkona. Nyyh.


I´m sorry, hard to translate. 
I´ve been cleaning too much without any seemingly results and it eats me. So i decided not to clean that much. Too dark here now, oh this season of darkness! Beauty and cruelness together.
And maybe it´s very, very good ( i think it is) to let the things and thoughts gather in places and on the diningtable in piles, so they can rest and chat and grow, oh, and then later fly to their right places, happily.
 I made some observations of "using your full potential". How i think it´s not doing a lot of amazing things, but mostly it´s something about freedom. Something like that. And i noticed that the buttercups stay bright yellow when dryed.

Saturday, September 28, 2013

se aika vuodesta / the time of the year





Viimeinen hetki tehdä kasvio valmiiksi. Neljäs kasvio tässä taloudessa, neljäs viime hetki, neljäs katumus siitä ettei tehnyt kasviota valmiiksi jo viime viikolla ja neljäs hieno kasvio valmistumassa. (Kukaan ei ole vielä keksinyt hyödyntää isomman sisaruksensa edellisvuotista kasviota omassa projektissaan...)
Ja se villasukantekohetki. Jämähköt lankakerät saavat kyytiä. Hauskoja väriyhdistelmiä luvassa.

Last minute to finish the school project. Fourth flower herbarium in this household, fourth last minute, fourth regret of not making the whole thing last week, fourth fine herbarium on it´s way. ( And not one of the kids never  figured out they could actually cheat a little and use their older siblins herbarium in their own project! Oh the honesty and diligence...)
And the moment to make woolen socks. All kinds of left over yarns in good use. Fun colour combinations on their way.

Monday, September 23, 2013

siperian jääprinsessa / the ice maiden of siberia





Joskus luin uutisen siperiasta löytyneestä yli 2000 vuotta vanhasta hautalöydöstä. Naisvainaja, "siperian jääprinsessa", oli haudattu juhlavasti koristeltuun kammioon hevosiensa kanssa. Minulle jäi elävästi mieleen hienot tatuoinnit joita hänellä oli hartiassa, nilkoissa ja ranteissa.
En malttanut olla etsimättä tarkempia kuvia, ja kopion oman näkemykseni tatuoinneista tälle omalle hurjapääprinsessalleni.
 Hän tarvitsee ehdottomasti vielä hevosen!(... ja kasvot ja vaatteita, mutta varsinkin hevosen tai pari!) Oi oi. Olen vieläkin innoissani!

(Tuossa alemmassa linkissä myös paremmin kuvia tatuoinneista.)

I once read a news article about an ancient mummy found in siberia, "the ice maiden". She was buried with her horses and all kinds of treasures. I was especially fascinated about her tattoos. And oh, i could not resist making my own version of the amazing animals inked in her skin for my own fierce princess.
The doll still needs horses! ( and face and clothing, yes, but most of all the horses!)

Friday, September 20, 2013

villi prinsessa / wild princess





 Minulla on suunnitelmia tämän villin shamaaniprinsessan varalle. Kihelmöivää jännitystä! Olen innoissani!

I have plans for this wild shaman princess. She´ll be something special. Oh, the exitement!

Wednesday, September 18, 2013



Nukkea ommellessa tajusin, että nyt on se hetki kun täytyisi neuloa iso kasa simppeleitä villasukkia. Sellaisia, joiden perään ei tarvitse itkeä kun häviävät jonnekin elämän syöveriin tai koulun jumppasaliin.

Myös, metsäsamoilun parhaita aikoja taas. Ihmeellinen valo ja pimeys ja kaikki ihana tuoksu tuolla.

Lapseni lentelevät pesästä, ihan konkreettisesti lentokoneilla lähtevät, kolmelle eri mantereelle niitä saatellaan. Olen ihan ihmeissäni. Teen vieläkin ruokaa kahdeksalle, vaikka pitkään ruokapöydässä on istunut vain viisi tai kuusi.


This is the moment, when i should start knitting simple socks. A big pile of simple woolen socks. Those kind that will not make you cry in agony, when lost in the school gym or somewhere in the sockafterlifeland where they all finally meet their pair. I should knit. Right now.

And i should, and i will, and i have been wandering in the woods. The best light and darkness going on right now.

My children, the big ones, are flying from the nest. Yes, in an aeroplain they leave, in three different continents do they land.  And I´m still cooking for eight. Huge barrels of soup with onions, beans and such. Changing. All.